ARJA TUUSVUORI Oikeus omaan identiteettiin Marraskuun lopulla Kuopiossa väitellyt Olli Stålström on huojentunut mies. Neljän vuoden väitöskirjaprosessi on kuitenkin vain osa ihmisoikeustaistelua, johon SETA-aktivisti on osallistunut parikymmentä vuotta. Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu, Gaudeamuksen kustantamana ilmestynyt väitöskirja, kuvaa lääketieteen asennoitumista homoseksuaalisuuteen Hippokrateesta nykypäivään. Pääpaino on sairausleiman läpiajolla 1950-luvun mccarthylaisessa ilmapiirissä sekä tutkimus- ja kansalaisoikeustaistelussa, joka lopulta kumosi homoseksuaalisuuden sairausluokituksen. Sosiologi näyttää väsyneeltä. Edellinen yö on kulunut Helsingin yössä AIDS-tukikeskuksen rahankeräyksessä. Stålström on kuitenkin onnellinen kadunmiesten suopeasta asenteesta. - Ihmiset olivat uskomattoman myönteisiä! Monet juoksivat vielä peräämme, kun näkivät rahankeräyslippaat ja halusivat osallistua hyvään asiaan. Kyllä suhtautuminen on muuttunut tavattomasti kymmenessä vuodessa. Stålström tietää, mistä puhuu. Vielä vähän aikaa sitten skinheadit huvittelivat hakkaamalla Helsingin Laakson puistoon kokoontuneita homoseksuaaleja. Elina Haavio-Mannilan tutkimuksen mukaan joka kuudes homomies on joutunut väkivallan uhriksi. Stålström toteaa fyysisen ahdistelun vähentyneen merkittävästi; nyttemmin skinit ovat saaneet helpommin katukuvasta erottuvia syntipukkeja ongelmilleen. - Ihmisten piilorasismia vastaan on vaikea taistella. Väkivalta hyväksytään hiljaisesti. Harva asettaa päänsä mestauspölkylle pienen vähemmistön oikeuksia puolustaakseen, pohtii Stålström. Kun synnistä tuli sairaus Kielteinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen juontaa juurensa juutalais-kristillisestä kulttuuriperinnöstä. 500-luvulla Rooman vallan aikana säädettiin kuolemantuomiolaki miesten välisestä seksuaalisuhteesta. Jyrkkä suhtautuminen on vastakohta vaikkapa idän uskontojen ja kulttuurien suvaitsevaisuudelle. Michel Foucault on kutsunut orientin vapaamielisyyttä ars eroticaksi. Uskonnolliset ideat tunkeutuivat lääketieteeseen jo varhain. Efesolaisissa teksteissä lääkäri Soranus kuvailee homoseksuaalisuutta "heikkoutena ja moraalittomuutena" lähes samanlaisin sanankääntein kuin aikalaisensa, apostoli Paavali. -Ajattelutapa, homouden paheluettelo, vaikutti länsimaissa vuosisatojen ajan. Ydinkeskiajalla homoudesta syytettiin demoneja, ja polttoroviot paloivat. Englanninkielinen slangitermi homosta, ìfaggotì, merkitseekin alun alkaen rovion sytykettä, Stålström kertoo. Kun moraalin sijaan alettiin korostaa sairausteoriaa, homoseksuaalisuuteen liitettiin ryhmäominaisuuksia, oireita ja syitä, jotka ovat sitkeästi eläneet omaa elämäänsä. Ensimmäisiä sairausleiman lyöjiä oli 1870-luvulla kirjoittanut saksalainen K. von Westphal, jonka mukaan heteroseksuaalinen suvunjatkamisen vietti kuuluu luonnonjärjestykseen. Richard von Krafft-Ebingin Psychopatia sexualis (1886)on vaikuttanut kenties eniten lääketieteen homovihamielisiin painotuksiin. Sukupuolisen pervertoitumisen piirteinä Krafft-Ebing mainitsee muun muassa itsetyydytyksen ja homoseksuaalisuuden. "Suvunjatkamiselinten" tehtävä oli tarkoin säädelty. Ajatus siirtyi ainakin osittain psykoanalyysiin. - Korostan kuitenkin, että Freud itse suhtautui myönteisesti homoseksuaalisuuteen. Hänen mukaansa ihminen on lähtökohtaisesti biseksuaalinen, Stålström muistuttaa. Freud kiisti suvunjatkamisvietin olemassaolon ja vaati homoseksuaalisuuden kriminalisoinnin poistamista. Hänen mukaansa kyseessä ei ole pahe, rappeuma tai sairaus. - Toisaalta Freudin suhtautuminen naisiin oli kammottavaa! Falloskeskeistä ajattelua kritisoi jo uuspsykoanalyytikko Karen Horney, jonka mukaan nerokkaallakin miehellä on omat vinoumansa, Stålström naurahtaa. Vastareaktio Freudin ajatuksille tuli nopeasti pörssiromahduksen jälkeisissä tunnelmissa. Hitlerin valtaantulo 1933 ja Stalinin palauttamat uskonnollispohjaiset lait Neuvostoliitossa tukaloittivat sukupuolisen vähemmistön osaa entisestään. Freudin teoreettisen ja eettisen ajattelun kumoaminen sai homot näyttämään rakkaudettomilta pahuuden lähettiläiltä. Emigranttien mukana Yhdysvaltoihin kulkeutunut psykoanalyysi yhdistyi puritaaniseen seksuaaliajatteluun ja muuttui samalla lääkärien yksinoikeudeksi. Sairausteorian nousu ja tuho Psykoanalyytikko Sandor Rado kehitti 1940 "standardiyhdynnänì" käsitteen, joka vaikutti merkittävällä tavalla Yhdysvaltain kulttuuri-ilmapiiriin. Naisen passiivisuutta korostava teoria pitää "miehen kalua painepumppuna, naisen emätintä tyhjiöpumppuna". Kaikki standardista poikkeava seksuaalikäyttäytyminen merkitsi Radolle sairautta. Konservatiivinen psykoanalyyttinen dogmi sai tukea muun muassa Irving Bieberiltä ja Charles Socaridesilta. DSM-sairausluokitukseen liitettiin 1952 paitsi homoseksuaalisuus, myös itsetyydytys. - Vanhan Testamentin lait palautettiin voimaan näennäistieteellisessä asussa. Tilanne tietenkin paheni McCarthyn kaudella, jolloin homo- ja naisvihaa ilmaistiin avoimesti. Ahdasmielisyys koetteli vaikkapa feministejä, pitkätukkaisia miehiä tai moderneja taiteilijoita, Stålström luettelee. Tieteellinen vastarinta voimistui 1960-luvulla. Psykoanalyytikot Thomas Szasz ja Judd Marmor kritisoivat psykiatrian valta-asemaa ja vertasivat homojen kohtelua keskiajan noitavainoihin. Lääketiedettä syytettiin rankaisevasta stigmatisaatiosta. Jo 1957 ilmestyi Evelyn Hookerin psykometrinen tutkimus homo- ja heteromiesten mielenterveydestä, jossa ei todettu olevan merkittäviä eroja. Stålström on omistanut väitöskirjansa viime vuonna kuolleelle Hookerille, homo- ja lesbotutkimuksen uranuurtajalle. - Minua viehättää Hookerin tutkimuksen luonnontieteellinen tarkkuus. Alkujaan fysiikkaa opiskelleena arvostan riippumatonta tutkija-analyysia ja tilastotieteen korrektia hallintaa, liputtaa Stålström. Yksi Stålströmin tutkimukseen vaikuttaneista teoreetikoista on "heteromiesten hegemoniaa vastaan" taistellut Judith Butler. Butler vastustaa kiivaasti biologispohjaisen ajattelun sekoittamista sukupuolisuuteen. Hänelle sex, gender ja desire ovat riippumattomia käsitteitä, joihin ei liity suvunjatkamisen ideologiaa. Butlerin tutkimus antaa myös suunvuoron lesboille; naisia rakastavia naisia ei ole useinkaan katsottu edes sairausleiman arvoisiksi. Kansalaisoikeustaistelun merkitystä sairausleiman kumoamiselle ei voi sivuuttaa. Olli Stålström herkistyy yhä Martin Luther Kingin vapauden unelmalle, johon hän tutustui vaihto-oppilasaikoinaan New Yorkissa. USA:n sairausluokituksesta homoseksuaalisuus poistettiin vuonna 1973, Suomesta 1981. Koko maailmaa koskevaan muutokseen WHO pääsi 1993. Vasta kahta vuotta aiemmin purettiin Yhdysvalloista homoseksuaalisten psykoanalyytikkojen virkakielto. Tulevaisuuteen Stålström suhtautuu optimistisesti. Yleinen mielipide Suomessa on suotuisa esimerkiksi homoparisuhteiden virallistamista kohtaan. Yhden ministerin istuminen lakialoitteen päällä ei voi jarruttaa kehitystä ikuisiksi ajoiksi. Tutkija Stålströmiä ei vakuuta Kari Häkämiehen "niin se vain on"-perustelu. Toisaalta huolenaiheitakin löytyy. Eheytysterapiaa maahantuonut helluntaiseurakunnan haara pyrkii palauttamaan homoseksuaalisuuden sairausluokituksen. Homojen parisuhteen rekisteröintiä vastustanut Via Dolorosa-yhteisö on puolestaan verrannut lakialoitetta talvisodan alkuun, Neuvostoliiton hyökkäykseen. Konservatiivinen oikeistolainen psykoanalyysi ei ole sairausleimasta koskaan hellittänytkään. -Kehotuskielto merkitsee sensuuria vapaaksi demokratiaksi itseään nimittävässä maassa. Fundamentalistien eheytysterapiapuheita voidaan pitää vain kiusallisena riesana. Mutta jos ajatuksia yritetään tuputtaa yliopistoihin, silloin nousen jälleen barrikadeille, Stålström lupaa. Stålströmin mielestä on aina oltava varuillaan, kun homot tai muut vähemmistöt
otetaan maalitauluksi. Hitlerin reaktio epäihmisiksi katsomiaan kohtaan ei unohdu.
|