ARTIKKELIT 3/97
Helsingin yliopiston psykologian opiskelijat etsivät omakuvaansa ensimmäisen kerran valokuvaterapian keinoin. Valokuvasta omakuvaan -työpajassa työstetyt valokuvat julkaistiin Taideteollisen korkeakoulun näyttelytilassa.
- Työpajan lähtökohtana on saada jokainen itse hahmottamaan omaa kuvaansa ja persoonaansa kaikkien erilaisten kuvien keskeltä. Halusimme irtaantua ajatuksesta, että joku ulkopuolinen määrittelee normaaliuden rajat. Ihmisen persoona on moniulotteinen, eikä sen tulkinta ole yksiselitteistä. Näin kertovat Valokuvasta omakuvaan -työpajan innostuneet vetäjät: psykologi, valokuvaaja Lauri Mannermaa ja valokuvaaja, taidepedagogi Tuovi Hippeläinen.
Suomessa vähemmän tunnettu valokuvaterapia pyrkii muiden psykoterapioiden tavoin asiakkaan psyykkisten oireiden helpottamiseen sekä ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen muutokseen. Asioita, esineitä ja ihmisiä esittävät valokuvat herättävät asiakkaassa tunteita, ne virittävät ajatuksia ja tunnelmia. Usein kuvien kautta ihminen tunnistaa itsessään asioita, joita ei ole halunnut tai pystynyt tavoittamaan.
- Kieli voi olla hyvin älyllistä ja se on hyvä puolustuksen rakentaja. Pelkkään kieleen perustuva psykoterapia voi tuottaa älyllisiä ratkaisuja, joilla ei välttämättä ole vaikutusta toiminnan tasoon. Kuva on mielestäni astetta lähempänä: sillä voi välttää älyllisen kontrollin. Jos asiakkaan konkreettinen elämä ja terapiassa saavutetut ratkaisut eivät koskaan kohtaa, mitä hyötyä terapiasta on, Mannermaa kysyy.
Ero muihin taideterapioihin on se, että valokuva on aina jossakin todellisuudessa kiinni. Se otetaan jostakin ja ympäristö tulee pakostakin mukaan. Kun esimerkiksi kuvataideterapiassa ihmisen sisäinen symboliikka konkretisoituu, valokuvaterapiassa sisäistä symboliikkaa voidaan käsitellä ulkoisen, valokuvan kautta. Valokuvalla on yhteyksiä jokapäiväiseen elämään: viihde, tiedotus, mainonta yms. tuovat valokuvat kaikkialle.
- Visuaaliset mielikuvat ovat persoonallisuutemme kulmakiviä. Näin ollen kenellä tahansa häiriöstä riippumatta on mahdollisuus hyötyä valokuvaterapiasta, Mannermaa sanoo ja painottaa, että valokuvaterapia ja kuvataideterapia eivät ole toisiaan poissulkevia. Kuvat ylipäänsä ovat merkittäviä tiedonvälittäjiä kulttuurissamme: ne kertovat ajasta, arvoista, ennakkoluuloista ja kokemuksista.
- Persoonallisuus on terapeutin tärkein työväline, jota ei toiselle voi opettaa. Jos joku opiskelijoista psykologina toimiessaan haluaa käyttää valokuvaterapiaa työmuotona, hän tekee sen itselleen ominaisella tavalla, Mannermaa kertoo.
Valokuvaterapia on Suomessa melko tuntematon hoitomuoto eikä koulutustakaan ole aikaisemmin ollut tarjolla. Hippeläinen ja Mannermaa iloitsevat yliopiston myötämielisyydestä kurssia kohtaan, mutta painottavat koulutuksen ja prosessin jatkuvuuden tarpeellisuutta. Pelkkä tuntuma ei riitä, tarvitaan myös tekniikan ja valokuvan käyttötapojen hallintaa.
Valokuvasta omakuvaan -työpajalle osallistunut psykologian opiskelija Kersti Palonen uskoo työpajan antavan eväitä sellaiselle, joka on muutenkin kuvasta kiinnostunut. Hänelle henkilökohtaisesti valokuvaterapia on reitti psykologian teorian ja visuaalisen maailman välisen ambivalenttisuuden lieventämiseen. - Työpajasta oli minulle sekä ammatillista että henkilökohtaista hyötyä. Itsensä kautta ajatteleminen on osa psykologin ammatinkuvaa ja työpaja antoi valmiuksia juuri siihen. Haluan käyttää valokuvaterapiaa työssäni, mutta ensin siihen täytyy perehtyä kunnolla, yksi lyhyt kurssi ei riitä.
- Kaikista kuvista keskustellaan. Muiden mielipiteet ja arvot ovat tärkeitä omakuvan ymmärtämisessä. Usein emme huomaa persoonassamme vaikuttavia itsestäänselvyyksiä. Keskustelun kautta on helpompi oivaltaa ja hahmottaa omakuvansa lukuisten eri hahmotusten avaruudesta.
Hippeläisen ja Mannermaan erilaiset taustat antavat työpajoille monipuolista satoa. Mannermaan voima löytyy psykologiasta ja terapiasta, Hippeläinen tarjoaa pedagogista ja valokuvauksellista asiantuntemusta. Yhteinen projekti hengittää tässä välissä.
Kummankaan mielestä kuvien laatu ei ole yhdentekevä. On eri asia, katseleeko omakuvasi sinua suttuisessa paperissa vai teknisesti moitteettomassa. Parhaimmillaan tekniikka on silloin, kun sitä ei huomaa. Kenenkään osallistujan ei tarvitse olla valokuvaaja työpajalle tullessaan, paikalla olevat ohjaajat huolehtivat valokuvaustekniikasta ja panevat tekniikan palvelemaan itse ilmaisua. Samalla osallistujat näkevät, kuinka paljon tekniikka vaikuttaa kuvan luonteeseen.
- Haluamme luoda avoimen ja rennon ilmapiirin, jossa jokainen uskaltaa lähteä tutustumaan itseensä. Oma kiinnostus ja vapaaehtoisuus ovat edellytyksiä osallistua työpajoille.
Hippeläiselle ja Mannermaalle Valokuvasta omakuvaan -työpajan vetäminen oli jo viides kerta. Ohjaajat sanovat, että Suomessa ei ole vielä huomattu, mikä yhteiskunnallinen merkitys terapeuttisella valokuvalla on. - Näen valokuvaterapialle tulevaisuuden. Uskon, että monetkin terapeutit käyttäisivät valokuvaa joko ensisijaisena menetelmänä tai avustavana työkalupakkina, jos asia vain tulisi ihmisten tietoisuuteen, Mannermaa povaa.
Anni-Elina Karvonen
