Yliopistosta apu Itä-Helsingille?

Euroopan suurkaupungeista poiketen vähävaraisuus on Helsingin kartalla kuin haulikolla ammuttuna, talojen tai yksittäisten kerrostalorappujen kokoisina pisteinä. Pahoinvointilähiöistä ei voi puhua, ja katastrofaalisin on vielä ennaltaehkäistävissä, sosiologi Matti Kortteinen totesi Suomen Akatemian tilaisuudessa 27.11.

Hänen puheensa pohjana oli Stakesin ja Helsingin kaupungin tietokeskuksen yhteishanke, jossa ruoditaan pääkaupunkiseudun huono-osaisuuden alueellisesta kasautumista.

– Tutkimuksessamme tehdään hyvin tarkkoja paikallisia erotteluja, joten tulokset antavat poliitikoille ja suunnittelijoille käytännöllisiä vihjeitä kaupungin kehittämistarpeista. Esimerkiksi Teknillisen korkeakoulun positiivinen vaikutus lähiympäristöön on niin selvä, että kannattaisi miettiä vaikkapa yliopiston uusien tilojen sijoittamista itäiseen Helsinkiin, joka on nyt hyvinvointikehityksessä jäljessä, Kortteinen havainnollisti.

Slummiutumista kartoittava hanke kuuluu SYREENI- eli Syrjäytyminen, eriarvoisuus ja etniset suhteet Suomessa -ohjelmaan. Akatemian rahoittaman ohjelman esittelytilaisuudessa moni puhuja esitti huolestuneita mietteitä siitä, kuinka eriarvoisuustutkijoiden on mahdollista välttää me-muuterottelujen kärjistäminen.

– Kukaan tuskin luonnehtii itseään ensisijaisesti ”syrjäytyneiden” kategorian kautta. Tutkija menettelee kyseenalaisesti, jos kuvaa ihmisryhmiä yksinomaan viranomaisten ulkopuolelta antamien sanojen avulla, ”moniongelmaisten” tilanteisiin Tampereen yliopistolla perehtynyt professori Kirsi Juhila konkretisoi.

Virve Pohjanpalo

Sammakko ja helmi

”Vanhusten ruokinta-automaatti” on valittu vuoden kielisammakoksi ja ”vanhemmoida” puolestaan vuoden kielihelmeksi. Valinnan tekivät yliopiston suomen kielen laitoksen tutkijat.

Vuoden kielisammakko ”vanhusten ruokinta-automaatti” on toimittajan lipsahdus, johon kiteytyy vanhusten hoidosta käyty keskustelu. Helsingin Sanomat kertoi 9.3. uudesta keksinnöstä, vanhusten ruoka-automaatista, joka jutussa lipsahti kuitenkin myös muotoon ”vanhusten ruokinta-automaatti”.

Vuoden kielihelmeä, verbiä ”vanhemmoida” on käyttänyt Sateenkaariperheet – Regnbågsfamiljer ry:n puheenjohtaja Tiia Lampela. Valintaa perusteltiin sillä, että suomen kielestä on puuttunut vanhempana toimimista ilmaiseva verbi, kun ”huoltaminen” ja ”kasvattaminen” kuvaavat vain joitakin puolia vanhempien tehtävistä. Verbi on johdettu samaan tapaan kuin vanhat tutut ”emännöidä” ja ”isännöidä” mutta se ei ota kantaa sukupuoleen.  

Rajoituksia opinto-oikeudelle?

Valtioneuvoston mielestä yliopistojen on uudistettava kulttuuriaan entistä opiskelijakeskeisemmäksi. Myös opiskelijoiden on itse painostettava oppilaitoksiaan, jotta opintojen nykyistä tiiviimpi seuraaminen ja ohjaus toteutuvat, esitti opetusneuvos Anita Lehikoinen opetusministeriöstä puhuessaan Mitä uutta yliopistoista? -seminaarissa 16.11.

Lisäksi Lehikoinen arveli, että Suomessa joudutaan lähivuosina pohtimaan vakavasti, voidaanko yliopistoissa säilyttää rajoittamaton opintoviikkojen suoritusoikeus.

– Ehkä opiskeluoikeus pitää rajata koskemaan ainoastaan perustutkintoon vaadittavaan opintoviikkomäärään, ja siten tarjota tilaisuus yliopisto-opintoihin mahdollisimman monelle. Viiteen vuoteen ei voi sisältyä kaikkea mahdollista, vaan sitä varten on tarjottava jatko- ja täydennyskoulutusta.

Sivistysvaliokunnan jäsen, vihreiden kansanedustaja Irina Krohn tyrmäsi ajatuksen.

– Opiskelija ei opiskele vain itseään varten, vaan meidän on muistettava, että yliopistolle valitaan lahjakkaita nuoria, joiden opiskelu hyödyttää koko yhteiskuntaa. Ihmisen on saatava itse päättää, mikä on se tietomäärä, jota hän ammatissaan kaipaa. Juuri tässä on yliopiston ja ammattikorkeakoulun perusero: yliopistosivistyksen on tarjottava yhtä ammattia laajempaa osaamista ja pätevyyttä.

Sibelius-Akatemiassa pidetyn seminaarin järjestivät yliopistojen henkilöstöliitot ja SYL.

Sanna Jäppinen

Kolmas biokeskus harjakorkeudessa

Viikkiin nouseva uusi Biokeskus 3 -rakennus on toistaiseksi työmiesten valtakuntaa. Vuoden päästä talon laboratorioihin sekä opetus- ja työtiloihin kantavat tavaransa ne biotieteiden laitokset, jotka eivät vielä sijaitse Viikin kampuksella. Uuteen rakennukseen muuttavat Helsingin yliopiston ekologian ja systematiikan laitos, eläinfysiologian osasto, limnologian ja ympäristönsuojelun laitos sekä Biotekniikan instituutin rakennebiologian ja biofysiikan tutkimusohjelma.

– Laitosten hajanainen sijainti on hankaloittanut yhteistyötä. Uudet tilat antavatkin entistä paremmat puitteet tutkimukselle, iloitsee professori Jari Niemelä ekologian ja systematiikan laitokselta.

Biokeskus 3:n harjannostajaisia vietettiin Viikin ravintola Tiedepuistossa 23.11. Ennen juhlaa yleisö sai tutustua vielä keskeneräiseen rakennukseen. Tilaisuus olikin houkutellut paikalle tulevia työtilojansa katsastavia ihmisiä, joista innokkaimmat suunnittelivat jo huoneensa sisustusta.

Alma Jylhä

Humanistit ja luonnontieteilijät, yhtykää!

Globaalit ja yhteiskunnalliset  ongelmat samoin kuin
uudet tieteelliset haasteet vaativat luonnontieteilijöiden ja humanistien yhteistyötä. Näin arvioi kansleri Risto Ihamuotila puhuessaan  2.11. otsikolla Eksaktit tieteet ja humanismi – loitontumista vai yhteistyötä? Esitelmä oli osa Studia Generalia -esitelmäsarjaa Matematiikka, kulttuurimme perusta – ja trauma.

Ihamuotila esitti ajatuksen, että juuri matematiikka voisi lähentää humanistisia ja eksakteja tieteitä. Pohjautuuhan filosofiakin pitkälti matematiikkaan.

Opiskelijan tulee voida sisällyttää tutkintoonsa sekä luonnontieteellisiä että humanistisia oppiaineita.

– Esimerkiksi lääkärit tarvitsisivat psykologin ja filosofin taitoja. Liiketalouden ja markkinoinnin koulutuksessa on hyötyä kulttuurien tuntemuksesta.

Ihamuotilan visioimia tulevaisuuden ammatteja ovat high tech -pienyrittäjä, humanisti, informaatiolakimies ja kulttuuritulkki.

Syvällisten mutta kapea-alaisten spesialistien rinnalle tarvitaan akateemisia generalisteja. Generalistit pystyisivät esimerkiksi tuomaan humanistisia näkökohtia tekniseen kehitykseen. Generalistin voi määritellä myös henkilöksi, jolla on riittävät metodiset valmiudet ryhtyä minkä tahansa alan spesialistiksi.

–  Erityisen tärkeää on luovuus. Sen opettaminen onkin yliopistojen suuri tulevaisuuden haaste, sanoi Ihamuotila.

Mila Engelberg

FAO:n pääjohtaja vieraili Viikissä

YK:n ravinto- ja maatalousjärjestön FAO:n pääjohtaja Jacques Diouf tutustui 27.11. metsätutkimukseen Viikissä. Professori Olavi Luukkanen esitteli tohtori Dioufille trooppisen metsänhoidon yksikön Afrikka-tutkimusta. Helsingin yliopisto on tehnyt yhteistyötä sudanilaisten organisaatioiden kanssa erityisesti Sahelin vyöhykkeen maatalouden parantamiseksi peltometsäviljelyn avulla.

Senegalilainen pääjohtaja on maatalousekonomian tohtori Sorbonnen yliopistosta. Dioufin Suomen-vierailua isännöi maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä.

Arja Tuusvuori

Rosvo vai Robin Hood?

Miten hallita väylää, jolla kulkee vaivattomasti kaikki materiaali, myös ilman lupaa? Oikeustieteen opiskelijoista koostunut yleisö pohti Internetin ja tekijänoikeuslakien suhdetta Tapaus Napster -seminaarissa 22.11. yliopistolla.

Napster on musiikkikappaleita piratisoiva yritys, joka on toista vuotta onnistunut välittämään ilmaiseksi mp3-äänitteitä kuluttajille ilman oikeudenomistajien lupaa. Yhdysvalloissa yhtiö on onnistunut luomaan mainetta myös jonkinlaisena Internetin Robin Hoodina.

Hankalaksi tilanteen tekee se, etteivät musiikkitiedostot koskaan käy itse Napster-yrityksen koneissa. Napster vain yhdistää kotitietokoneita toisiinsa, jolloin käyttäjät imuroivat musiikkia toisiltaan. Yhdysvalloissa kinastellaankin nyt siitä, rikkooko Napster lakia ollenkaan, kun itselleen ja läheisilleen saa laillisesti tehdä äänitteistä kopioita, ellei niistä pyydä maksua.

Mikään hyväntekeväisyysjärjestö Napster ei silti ole: 38 miljoonan käyttäjän sivujen mainostulot takaavat huikean liikevaihdon, ja yhtiön tavoitteena onkin päästä levy-yhtiöiden kanssa sopimukseen sivujensa maksullisuuden – ja oman laillisuutensa – järjestämisestä.

Oikeusinformatiikan professori Ahti Saarenpää Lapin yliopistosta epäili, että Suomessa samantapainen yritys todennäköisesti tuomittaisiin. Myös yleisö tuntui tuomitsevan Napsterin tietoisesti lain aukkoja hyväksikäyttävän toiminnan.

Seminaarin järjestivät Nuoret lakimiehet ry sekä oikeustieteellinen tiedekunta.

Tapio Ollikainen

Sodan lapsi

Helsingin yliopiston 300-vuotisjuhlissa syksyllä 1940 paljastettu Wäinö Aaltosen reliefi Vapauden jumalatar seppelöi nuoruuden viittasi paitsi antiikin aatemaailmaan, myös juuri käytyyn sotaan ja sen yliopistolaisuhreihin. Seuraavan helmikuun pommituksissa reliefi vaurioitui, mutta palasista korjattiin uusi veistos.

Sodat ovat myös yliopiston historiaa. Sotien varjossa on syntynyt merkittävää tutkimusta. Tämä oli professori Matti Klingen keskeinen viesti Sota, yliopisto, isänmaa -luentosarjan avauksessa 21.11.

Vuonna 1640 perustettu yliopisto oli sodan lapsi. 30-vuotinen sota raivosi Euroopassa ja sodankäynti leimasi koko vuosisataa. Rauhallista ei ollut 1700-luvullakaan, johon Klinge keskittyi. Kun nuorta Kaarle XII:a vastaan hyökänneet venäläiset etenivät Suomessa, Turun maaherra alkoi vaatia asevelvollisuudesta vapautettuja ylioppilaita ruotuun. Konsistori pelkäsi maan ajautuvan barbariaan ilman tulevia pappeja ja virkamiehiä. Venäläisten tullessa Turkuun 1713 yliopiston professorit ja omaisuus olivat paenneet Tukholmaan.

Yliopiston vuonna 1722 uudelleen alkanutta toimintaa pidettiin sivistyksen voittona; päivämäärä 26.11. on edelleen ylioppilaskunnan vuosijuhlapäivänä. Vuosina 1741–43 käydyn hattujen sodan jälkeen yliopistossa tapahtui pieni tieteellinen vallankumous: opetus ei enää ensi sijassa perustunut Raamatun ilmoitukseen. Vuosisadan muut sodat eivät juurikaan haitanneet akateemista elämää.

Jani Saxell

Värähdyttäviä visioita

”Elämme suuren murroksen aikaa.”

Tämän ja monia muita sykähdyttävän uusia oivalluksia kuultiin 23.11. Finlandia-talon Tulevaisuus 2010 -konferenssissa.  Kovamaineisten puhujien tuoreimpiin neronleimauksiin kuului myös se, että tietoteknologia on muuttamassa elämäämme monin tavoin.

Konferenssin liituraitainen yleisö koostui pääosin teollisuusmiehistä ja yritysjohtajista eri puolilta Suomea, mutta joukon jatkeena pyöri yliopistoväkeäkin. Tilaisuuden oli kutsunut koolle Teollisuuden ja työnantajain keskusliitto.

Finlandia-talon kongressisiipeen oli ahtautunut tuhatkunta sanankuulijaa, joille piti tarjottaman ajatuksia uudesta taloudesta ja koulutuspolitiikasta.

Puhujapömpeliin oli saatu monia tunnettuja nimiä, muun muassa presidentti Martti Ahtisaari ja toimitusjohtaja Jorma Ollila. ”Modernin tietoteknlogian ansiosta ajan ja paikan merkitys on häviämässä,” väläytti eräs luennoitsijoista terävästi. ”Kilpailukykymme nojaa vahvaan osaamiseen ja elinikäiseen oppimiseen,” viilsi toinen aivan yllättäen.

Uljaina kalskahtelivat pidemmätkin pohdinnat tyyliin ”yritysten tuotekehityspanosten integrointi kansallisen innovaatiojärjestelmän osaksi ja henkilöstön motivointi verkottumisen tuomiin haasteisiin vastaamiseen kuuluvat painopistealueidemme ydinkohtiin.”

Puhumattakaan globalisoitumisesta.

Kiitettävän pieni osa yleisöstä nukkui.

Mai Allo

Kuolkoot sukupuuttoon

Virukset tarttuvat helposti ihmisestä toiseen ja joskus myös eläimestä ihmiseen. Koska virustartuntojen seurauksena on vakaviakin sairauksia, pyritään niiden aiheuttajista pääsemään eroon ilman ajatusta biodiversiteetistä, sanoi professori Tapani Hovi Kansanterveyslaitokselta Virustautien tutkimussäätiön yliopistolla järjestämässä luentotilaisuudessa 23.11.

Polio on ikivanha viruksen aiheuttama tartuntatauti, johon usein liittyy halvausoireita. Poliota vastaan on osattu rokottaa jo 40 vuoden ajan. Vaikka tautitilanne oli pysynyt hyvinvointivaltioissa pitkään hallinnassa, koettiin viisitoista vuotta sitten takaisku. Suomessa sen seurauksena oli kymmenisen uutta tautitapausta vuonna 1985 ja uusi, laaja rokotuskampanja.

Vuonna 1988 WHO päätti, että isorokon tavoin myös polio hävitetään koko maailmasta kymmenen vuoden aikana. Kampanja on tehonnut erittäin hyvin, nykyään poliota esiintyy ainoastaan trooppisessa Afrikassa ja Intiassa.

– Todennäköisesti polio on hävitetty sukupuuttoon vuoteen 2005 mennessä, mutta rokotuskampanjoita joudutaan jatkamaan varoajan vuoksi vielä vuosia. Intiassa on järjestetty laajoja yhden päivän rokotuskampanjoita, joissa peräti 140 miljoonalle lapselle on annettu rokote sokeripalassa, Hovi kertoi.

Kun polio on tuhottu sukupuuttoon, WHO:n seuraavana kohteena on todennäköisesti tuhkarokko. Suomessa tuhkarokkoa ei käytännössä enää juuri esiinny, mutta esimerkiksi Venäjällä se on edelleen yleinen tartuntatauti.

Arja-Leena Paavola

Akvaario Kotkaan

Kotkan kaupunki ja Helsingin yliopisto rakennuttavat yhdessä Kotkaan suuren akvaarion. Akvaariorakennus on kooltaan 1500 neliömetriä, joista 300 neliötä varataan tutkimuskäyttöön.

Osapuolet allekirjoittivat 29.11. sopimuksen rakennuttamisesta huolehtivan Kotka Maretarium -osakeyhtiön perustamisesta. Yhtiön pääomistaja on Kotkan kaupunki, ja yliopisto on mukana vähemmistöosakkaana.

Uuden yhtiön tarkoitus on ylläpitää ja kehittää akvaariotoimintaa sekä siihen liittyvää kalatutkimuskeskusta, jonka käyttäjinä tulevat olemaan Helsingin yliopisto ja Riista- ja kalantutkimuslaitos. Akvaarion rakennustyöt aloitetaan keväällä 2001 ja sen suunniteltu valmistumisaika on vappuna. 

Pystykorvat äänessä

Miten kohtaavat julkishallinnon viestintä ja journalismi? Asiaa puitiin 9.11. viestinnän laitoksen keskustelutilaisuudessa, jossa vastakkain olivat professorit Leif Åberg organisaatioviestinnän ja Ullamaija Kivikuru journalistiikan joukkueesta.

Kivikuru suomi julkishallinnon tiedotusta itsetunnottomuudesta ja laiskuudesta. Hänestä julkishallinon sitotutuminen mediaan on laiskuutta, jolla luodaan tehokkuuden vaikutelma. Tiedottajan ihanne on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Tämä toteutuu, kun kukin työntekijä kykenee tiedottamaan tekemisistään.

Organisaation täytyy Leif Åbergin mukaan käyttää monipuolisempaa viestintää saadakseen sanomansa perille. Tärkeintä on kuitenkin se, että tuote ja organisaatio ovat kelpoja.

Kivikuru luonnehti myös journalismia. Journalismin ihannekuva on villakoira, joka erottaa isot ja pienet asiat ja osaa laskelmoida, mihin tarttua. Nykyjournalismi on kuitenkin pystykorva. Se haukkuu kaikkea, mikä liikkuu, eikä uskalla lähteä kauas isäntänsä luota.

Anna Mäkelä

Tasa-arvon toiset kasvot

Sukupuolittuneessa väkivallassa  ei  ole kyse vain yksittäisistä fyysisistä teoista, vaan laajemmasta valtarakennelmasta. Sukupuolittunut väkivalta on usein käsitetty miesten väkivallaksi naisia vastaan, mutta se voi olla myös esimerkiksi miesten keskinäistä aggressiota. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on laveasti ymmärrettynä myös se institutionaalinen kontrolli, jota muun muassa lääketiede on harjoittanut ”naisen parhaaksi”.

Näin kertoi naistutkimuksen professori Aili Nenola esitelmässään Sukupuolittuneen väkivallan tutkimus Avoimen Naisten Korkeakoulun teemaillassa 21.11. Suomessa ilmiön tutkimus  voimistui vasta 1990-luvulla. Tänä vuonna käynnistynyt, Suomen Akatemian Valta, väkivalta ja sukupuoli -tutkimushanke on alan ensimmäinen laaja tutkimusprojekti.

Tilastokeskuksen vuonna 1998 julkaisema raportti Usko, toivo, hakkaus osoitti, että 40 prosenttia naisista on joskus kokenut miesten  väkivaltaa tai sillä uhkailua.

– Suomalaisnaiset uskovat mielellään olevansa tasa-arvoisia, mutta väkivallan he ovat pitäneet pois julkisuudesta, Nenola sanoi.

Tutkimustieto väkivallasta herättää myös vastarintaa,  varsinkin miehissä.

– On sanottu, että ”ei meillä voi olla tällaista,  suomalaiset miehet eivät ole noin väkivaltaisia”. Reaktiot osoittavat, että  tutkimus on osunut arkaan kohtaan.

 Mila Engelberg

Pruukki hyvä opettaja

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta on palkinnut Hyvä Opettaja – Magister Bonus -palkinnolla suunnittelija Lassi Pruukin teologisen tiedekunnan käytännöllisen teologian laitokselta. Esityksen tehnyt Teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistys perusteli esitystään muun muassa sillä, että Pruukki on ennakkoluulottomilla ja luovilla ideoillaan edistänyt tiedekunnan opetus- ja oppimiskulttuurin muutosta.

Oi runous

Kotimaisen kirjallisuuden ja Suomen Akatemian järjestämässä seminaarissa Oi runous. Romantiikan ja modernismin runouskäsityksiä 17.-18.11. tarjoiltiin uusia näkökulmia runouden tutkimukseen. Puolitoistapäiväisen seminaarin aiheet polveilivat Leevi Lehdon tarkastelemasta John Keatsin runouskäsityksestä Leena Kaunosen analyysiin Paavo Haavikon Talvipalatsista.

Mielenkiintoinen asetelma syntyi kun Sigrid Bø Grønstøl ja Unni Langås esittelivät kaksi norjalaista naislyyrikkoa, Halldis Moren Vesaasin ja Gunvor Hofmon. Vaikka runoilijoista edellinen voidaan luokitella romantikoksi ja jälkimmäinen kuuluu keskeisiin norjalaisiin modernisteihin, kummankin runoudessa vaikuttaa yhtälailla orfinen inspiraatio. Myytti Orfeuksesta ja Eurydikesta säilyy aina vain, vaikka käsittelytavat ja runouskäsitykset muuttuisivatkin.

Vastaavanlainen henki leijui koko seminaarin yllä: romantiikka ja modernismi eivät asettuneet vastakkain, vaan pikemminkin sisäkkäin tai rinnakkain. Vesa Haapalan luennassa keskeinen modernisti Edith Södergran näyttäytyi likimain romantikkona ja Jouni Koposen luento Gunnar Björlingin ”avant-dadasta” jäljitti dadaismin juuret saksalaiseen romantiikkaan. Romantikko Keatsin runouskäsityksestä taas löytyi tuttuja moderneja – tai ainakin postmoderneja piirteitä.

Martti-Tapio Kuuskoski

155 vuotta sitten

Dosentti Wallin pyhiinvaelluksella Mekassa

Kun nyt parast’aikaa valmistaudumme täällä kotimaassa Kristuksen syntymäjuhlaan, on meille tullut tieto dosentti Georg August Wallinin nykyisestä olinpaikasta. Tämän kuun seitsemäntenä päivänä on hän nimittäin saapunut kamelikaravaanin mukana Mekan pyhään kaupunkiin ja ottanut osaa Muhammedin-uskoisten pyhiinvaellusmenoihin.

Juhlamenot oli aloitettu käynnillä suuressa Haram-moskeijassa. Ihramiin pukeutuneiden pyhiinvaeltajien kuului kiertää Kaaba seitsemään kertaan ja Abd al-Wali -nimellä matkaavan dosenttimme onnistui myös hirveästä tungoksesta huolimatta suudella kuulua Mustaa Kiveä. Useita päiviä kestäneisiin pyhiin toimituksiin kuului myös muun muassa kahden pyhän kiven, Marwan ja Safan, välinen juoksu. Kivien etäisyys toisistaan on kuulemma noin Esplanadin pituinen matka.

Pyhiinvaellus päättyi vuohien ja lampaiden teurastukseen, mikä Wallinin mukaan sai aikaan ylen kuvottavan löyhkän kuumassa ilmanalassa. Näiden tietojen jälkeen voimme siis todeta, että olemme saaneet Aleksanterin-yliopistoon dosentin, joka on oikeutettu käyttämään itsestään arvonimeä haddj, pyhiinvaeltaja!

Maikki Naarala