Levää ruokailuraajoissa

Noin kaksisenttisiksi kasvavat halkoisjalkaäyriäiset ovat Itämeren ulapalla elävistä äyriäisistä suurimpia. Kokonsa vuoksi ne ovat etenkin syksyllä hyvää ravintoa silakoille ja turskille, 16.3. väitellyt Maiju Viherluoto sanoo. Hänen tutkimuksensa aihe oli Itämeren halkoisjalkaäyriäisten ravinnonvalinta ja ruokailukäyttäytyminen.

Poikasina halkoisjalkaäyriäiset syövät kasviplanktonia ja merenpohjan ainesta ja aikuisena pääasiassa eläinplanktonia. Tarpeen tullen ravinnoksi käy muukin, esimerkiksi myrkyttömät sinilevät. Halkoisjalkaäyriäinen kasvaa nopeammin eläin- kuin kasviplanktonilla.

– Itämeren rehevöityminen on vaikuttanut niiden ravinnonsaantiin. Haittaa on muun muassa ravintoarvoltaan heikkolaatuisen sinilevän yleistymisestä.

– Kun sinilevää on paljon, saalistus ja syöminen hankaloituvat. Sinilevä nimittäin takertuu kiinni raajoihin, joilla äyriäiset pyydystävät ja vievät saaliin suuhunsa.

– Halkoisjalkaäyriäisiä ei voida suoraan käyttää Itämeren kunnon indikaattoreina, mutta ne ovat tärkeä osa sen ravintoverkkoa. Meren tilan muutokset voivat niiden kautta heijastua ylemmille ravintoketjun tasoille.

Saattaa siis olla kalasaaliidenkin kannalta merkittävää, millaista on se pintavesi, johon halkoisjalkaäyriäiset pimeän turvin nousevat ruokailemaan.

Arja-Leena Paavola

Oikeushistorioitsija palkittiin

Professori Lars Björnelle myönnettiin Suomen tiedeseuran huhtikuisissa vuosijuhlissa 100 000 markan arvoinen Professori E. J. Nyströmin palkinto hänen merkittävästä työstään oikeushistorian tutkimuksen alalla.

Kaaos ja kirjallisuus

Kaaosteoriaan on viitattu kirjallisuustieteessä viime vuosikymmeninä luultavasti enemmän kuin mihinkään muuhun tieteelliseen malliin, Merja Polvinen arvioi 5.4. esitelmässään Reading the texture of Reality: Chaos in Literary Theory.

Kaaosteorialla on selitetty ilmiöitä sääolosuhteista pörssien hintaheilahteluihin, eikä sen rantautuminen kirjallisuustieteeseen kummastuta Polvista.

– Kaaosteoria tutkii mielen perusrakenteita. Siinä mielessä se on kirjallisuustieteilijöillekin käyttökelpoinen.

Kirjallisuustieteen peruskysymysten ratkaisijaksi kaaosteoriasta ei kuitenkaan Polvisen mukaan ole. Ollakseen hyödyllinen se tarvitsee täydennyksekseen muita tietoisuutta ja mielikuvitusta käsitteleviä teorioita.

– Kirjallisuustieteessä olisi hyödyllisempää soveltaa sellaisia luonnontieteen aloja, jotka olisivat hieman lähempänä sitä todellisuuden tasoa, jolla kulttuuri vaikuttaa. Jos kaaosteoriaa ei käytetä metaforisessa mielessä, tulkinnasta tulee triviaali tai liian mielikuvituksellinen.

Kaaosteoriasta on joka tapauksessa tehty oppisuuntien välinen kiistakapula.

– Kaaosteorian on katsottu romuttavan luonnontieteen instituutiota sisältäpäin, ja siinä mielessä se on ollut liittolainen niille, jotka vastustavat valistuksen projektia, Polvinen sanoi.

Esitelmä kuului Helsingin yliopiston Englannin kielen laitoksen 2.–5.4. viettämän juhlaviikon ohjelmaan, jonka laitos järjesti yhteistyössä British Councilin kanssa.

Tyyne Pennanen

Kolmatta linjaa takaisin

Tony Blairin ja Anthony Giddensin "kolmannen tien politiikka" voidaan nähdä eräänlaisena Troian hevosena, jonka avulla amerikkalaista yhteiskuntajärjestelmää ja -filosofiaa tuodaan Eurooppaan, Kalle Haatanen totesi Kriittisen korkeakoulun Suuret aatteet -yleisöluentosarjassa Porthaniassa 2.4. Haatasen mukaan myös tietyt Martti Ahtisaaren yhteisöllisyyttä ja yhteisvastuuta korostavat lausunnot näyttävät olevan suoraa lainaa anglo-amerikkalaisesta keskustelusta.

Haatanen tarkasteli luennossaan Liberalismi vastaan kommunitarismi kahden vastakkain asettuvan yhteiskuntafilosofian keskinäisiä suhteita ja uusimpia muotoja. Yhteisölliset arvot keskeiseksi lähtökohdaksi nostava kommunitarismi on vastareaktio äärimmäisille liberalismin muodoille. Liberalismikeskustelun sisälle työntyneenä se on tietynlaista liberalismin sisäistä korjausliikettä.

– Hyvinvointivaltiota ja vapaata markkinataloutta hylkivä, mutta vetoavia yhteisöllisyysajatuksia sisältävä kommunitarismi on helposti myytävää poliittista yhteiskuntafilosofiaa, Haatanen luonnehti. Kommunitaristiset opit kelpasivat Bill Clintonin yöpöydälle ja näyttävät sopivan hyvin myös George W. Bushille.

– Kommunitaristisen ajattelun mukainen uskonnollis-filantrooppinen toiminta kansalaisjärjestöjen ja seurakuntien parissa tulee varmasti kasvamaan Suomessakin, Haatanen ennusti.

Martti-Tapio Kuuskoski

Maitomyyttiä murtamassa

Maidon korvaamattomuuden myytin on luonut elintarviketeollisuus, ja ravinto-opetus on vahvistanut sitä, konsultti Margit Kojo totesi luennossaan Ravitsemustieteen nykytila 5.4. ravintola Stobeliassa.

Maidolle vaihtoehtoinen kalsiumin lähde löytyy esimerkiksi valkokaalista, ja lihan sisältämää B12-vitamiinia on runsaasti myös metsäsienissä, Kojo valisti.

– Kokonaisuus ratkaisee, vaikka se ravintokeskustelussa jää helposti yksittäisten asioiden varjoon. Vegaaniruokavaliota noudattavan on mahdollista saada kasvikunnasta kaikki tarpeelliset ravinto- ja hivenaineet.

Ravintotieteen laitoksen dosentti Marja Mutanen puolusti Tieteen toisinajattelijoita -sarjaan kuuluvalla luennolla ravintotiedettä.

– Virallisen ravinto-opin käsite on ravintotieteessä tuntematon, hän painotti.

– Muuttuvassa tieteen rintamassa ei ole dogmeja.

Kalsiumin tarpeen voi Mutasen mukaan täyttää yhtä hyvin seesaminsiemeniä syömällä kuin maitoa juomalla. Myös hänen mielestään vegaaniruokavaliota ja sekaruokavaliota yhdistää nimenomaan kokonaisuuden oikein rakentamisen tärkeys.

– Opetuksessa pyritään soveltamaan tutkimusta, jonka painopiste on ihmisen anatomian ja biologian ymmärtämisessä ja yltäkylläisyyden ajan rappeutumatautien ehkäisyssä, Mutanen kertoi.

Elli Arivaara

Byrokraattinen joukkomurha

Yli kuusi miljoonaa murhattua juutalaista ja päälle vielä puolisen miljoonaa surmattua sintiä ja romania. Kaikki tapahtui pääasiassa vuosina 1941–43.

Miten se oli mahdollista? Onko holokausti nimenomaan modernin ja teknistyneen yhteiskunnan mahdollistama tragedia?

– Maailmassa on ollut paljon kansanmurhia, mutta natsien juutalaisvaino oli ensimmäinen, joka toteutettiin byrokraattisella rutiinimenettelyllä, painotti sivilisaatiohistorian dosentti Tapani Hietaniemi Renvall-instituutin Studia Europaea -luentosarjan luennossaan 20.3.

"Linjausten samansuuntaistaminen", "juutalaiskysymys", "kokonaisratkaisu", "erityiskäsittely" ja "työstäminen". Termit ovat tyypillistä teknistä ja byrokraattista kielenkäyttöä, joka johti vähitellen tehokkaasti organisoituihin massakuljetuksiin ja teolliseen kansanmurhaan.

Hitlerin hallitus oli säätänyt lakeja vastaavalla tavalla jo vuodesta 1933: "Laki ammattivirkamiehistön ennalleenpalauttamisesta" merkitsi juutalaisten ja muiden poliittisten vihollisten poistamista julkisista viroista. Hietaniemi korostikin, että juutalaisilta onnistuttiin viemään ihmisoikeudet nimenomaan systemaattisesti hivuttamalla.

– Holokaustille oli järjestelmällisyyden lisäksi tyypillistä äärimmäinen taloudellisuus. Yksi Adolf Eichmannin nerokkaimmista keksinnöistä oli kerätä juutalaisilta maksu pakkokuljetuksista.

Uusi kunniajäsen

Suomalainen Tiedeakatemia nimesi 9.4. akateemikko Olli Lehdon (s.1925) kunniajäsenekseen. Matemaatikon uransa 1940-luvulla aloittanut Lehto tunnetaan klassisen funktioteorian tutkijana ja viiden eri yliopiston kunniatohtorina. Hän on toiminut myös Helsingin yliopiston rehtorina ja kanslerina. Ennen Lehtoa Suomalaisen Tiedeakatemian kunniajäseniksi on kutsuttu vain presidentti Mauno Koivisto, arkkipiispa Mikko Juva ja akateemikko Eino Jutikkala.

Arno Ahosniemi

Uruguayssa barrikadeilla

Rahapula tunnetaan toden teolla Latinalaisen Amerikan yliopistoissa, joissa huonosti palkatut opettajat ovat useimmiten osa-aikaisia ja harjoittavat opetustyön ohella jotakin toista ammattia.

– Tämän takia sikäläisen tutkimuksen saavutukset eivät ole koskaan kohonneet erityisen korkealle. Koska luonnontieteiden tutkimukseen ei käytännössä ole varaa, yliopistot ovat keskittyneet humanistiseen ja oikeustieteelliseen tutkimukseen, Klaus Törnudd kertoi Yliopisto-elämää ja ylioppilaspolitiikkaa Latinalaisessa Amerikassa -luennolla 3.4.

Toisaalta köyhyys on "luonut" pieniinkin maihin paljon yliopistoja.

– Useilla opiskelijoilla ei ole varaa opiskella kuin kotikaupungissaan, joten korkeakouluja on jouduttu hajasijoittamaan, ulkoasiainhallinnosta eläkkeellä oleva, Maanpuolustuskorkeakoulussa strategian professorina toimiva Törnudd selitti.

Latinalaisessa Amerikassa aktiivisilla opiskelijajärjestöillä on iso rooli yliopistoelämässä. Ensimmäisen kerran opiskelijat ajoivat uudistuksia läpi vuonna 1918, Córdoban yliopistossa, Argentiinassa. Tuolloin vaadittiin pääsyä mukaan yliopistohallintoon.

Viime syksyiseltä Uruguayn vierailultaan Törnudd tiesi kertoa opiskelijoiden tuoreimmasta kannanotosta. Opiskelijat lakkoilivat, koska he olivat tyytymättömiä valtion menoarvioon, jossa korkeakoulujen rahoitusta oli vähennetty.

Törnuddin luento järjestettiin osana Studia Latinoamericana -luentosarjaa.

Tyyne Pennanen

Enkelit – sielumme älykkäät tietokoneet

Mikä mieli on? Miten se toimii? Teologian tohtori Petri Järveläisen mielestä vastaukset näihin kysymyksiin ratkaisevat onko ihminen eläin, kone vai jotakin muuta. Ratkaisua ei Järveläisen mukaan ole näköpiirissä.

Ihmistä ja eläintä erottavaksi tekijäksi on ehdotettu kieltä, kulttuuria ja uskontoa, tai älykkyyttä, järkeä ja viisautta. Vaikka edelliset eivät varmastikaan luonnehdi tyypillistä ameeban elämää, eivät ne välttämättä riitä erottamaan ihmistä eläimestä. Käsitteellinen erottelu ei ole yksiselitteinen luonnontieteellisestäkään näkökulmasta. Simpanssin ja ihmisen geeniperimä on lähempänä toisiaan kuin simpanssin ja orankin.

– Emme ole tottuneet pitämään itseämme apinoina, vaikka se voisi oikeastaan olla vapauttava ajatus, Järveläinen pohti esitelmässään Ihminen – eläin – kone luonnonfilosofian seuran kokouksessa Tieteiden talolla 5.4.

– Toisaalta, vaikka tulevaisuudessa onnistuttaisiinkin kehittelemään ihmisen täydellinen mekaaninen kopio, elävä kone, en pitäisi sitä ihmisenä. Ihmisen eläimellisyys on este ihmisen ja koneen samuudelle.

– Ehkä voisimmekin ajatella, että ihmisen on puuttuva linkki eläimen ja koneen välillä.

Järveläisen mukaan ajatus on lähellä Tuomas Akvinolaisen enkelioppia. Ihminen on Tuomaksen mukaan ruumis, jolla on sielu. Puhdas sielu, tai intelligenssi, koostuu puolestaan ohjelmoiduista enkeleistä, eräänlaisista ruumiittomista minitietokoneista tai prosessoreista, jotka voivat komputoida keskenään.

Psykoanalyytikko Jacques Lacan piti enkelioppia terapeuttisesti hyödyllisenä ajatuksena. Se voisi auttaa luopumaan turhista ihmisenä olemisen paineista.

Martti-Tapio Kuuskoski

Saako kirkkoon kajota?

Kirkosta tuli 1800-luvulla kansallisen menneisyyden ja pysyvyyden symboli, Leena Valkeapää kertoi Suomen kirkkohistoriallisen seuran järjestämässä tilaisuudessa 2.4. Keskiaikaisten kirkkojen tutkimus- ja suojeluinto lisääntyi.

Sivistyneistö piti menneisyyden ymmärtämistä yksityisoikeutenaan.

– Muinaistieteellisessä toimikunnassa ei uskottu, että seurakunnilla voisi olla asiantuntemusta päättää kirkkojensa korjauksesta. Niiden kannaltahan kirkko oli ensisijaisesti paikka, jossa jumalanpalvelukset pidettiin.

Etenkin 1900-luvulla Museoviraston edeltäjä, Muinaistieteellinen toimikunta, näki kirkot "dokumentteina", joihin ei ollut oikeutta kajota millään tavalla, Valkeapää selitti.

Kirkkojen kaipaamat korjaukset kuten lämmityksen asentaminen ja valaistuksen parantaminen pyrittiin tekemään keskiaikaista asua suojellen. Historiaa kunnioittivat niin seurakunnat kuin museopiiritkin.

– Kirkot ovat usein paikkakunnan vanhimpia rakennuksia ja ainoita näkyviä muistomerkkejä keskiajalta – vaikka ne kieltämättä ovatkin keskieurooppalaisiin katedraaleihin verrattuna kovin pelkistettyjä. Kansallisen heräämisen hengessä niihin alettiin liittää samoja adjektiiveja, joilla suomalaista kansaa kuvailtiin: karu, sitkeä, rehellinen ja koruton.

Valkeapään luennon aiheena oli Miten pitäjänkirkosta tuli kansallismonumentti. Keskiajan kirkkojen korjaus aatehistoriallisessa yhteyksissään.

Arja-Leena Paavola

Ranskaa Suomen miehille

Suomalaiset miehet jäävät sivuun Euroopan työmarkkinoilla, kun eivät huomaa opetella tarpeeksi ranskan kieltä, pelkäsivät ranskaa ammatikseen taitavat Ranskan kielen päivillä 21.3. Tapahtuman järjesti Helsingin yliopisto ja Suomi-Ranska yhdistysten liitto.

Kanaalin toisella puolella työskentelevä Yleisradion kirjeenvaihtaja Erkki Toivanen kertoi, että Englannissa nuoret menestyshakuiset miehet satsaavat ranskanopintoihin.

– Siellä ranskaa pidetään välttämättömänä sekä hallinnon että tekniikan aloilla.

Toivanen totesi, että maan imago saattaisi täälläkin kiillottua, jos muistettaisiin, ettei ranskalaisuus rajoitu muotiin, juustoihin ja viineihin. Ranskasta löytyy yhä enemmän sävyjä, kun ranskaa puhuva maailma jatkuvasti monipuolistuu.

Suomalaisen median antamaa Ranska-kuvaa ruodittaessa yliopiston hallintojohtaja Sinikka Mertano paheksui täkäläisen lehdistön tapaa kirjoittaa maasta voittopuolisesti negatiivisissa uutisissa.

– Ranskassa asia on päinvastoin. Suomi esitetään tiedotusvälineissä yleensä myönteisesti.

Anna-Kaisa Pitkänen

Oppia vuorokaudet ympäri

Tulevaisuudentutkija Kati Korhonen visioi 4.4. Forum Humanum- sarjan luennossaan yksilöä arvostavaa tietoyhteiskuntaa. Osaamisyhteiskunta tarjoaa sekä tasavertaiset koulutusmahdollisuudet että apua erityislahjakkuuksien kehittämiseen. Tähän pyrittäessä on muistettava, että osaamista syntyy koulutuksen lisäksi vapaa-aikana, järjestötoiminnassa ja työelämässä.

Inhimillisen tietoyhteiskunnan luomiseen sisältyy Korhosen mielestään kolme pilaria.

Ensinnäkin on kehitettävä kansalaisten teknologista osaamista. Kaikkien ei tarvitse ryhtyä insinööreiksi – joita koulutetaan maassamme kohta jo liikaa – vaan tekniikan pitäisi kuulua yleissivistykseen ja peruskoulutukseen. Valitettavasti viime vuosia kuvaavat tilastot kuitenkin kertovat, että esimerkiksi 12-14-vuotiaat suomalaiset ovat saaneet matematiikan ja luonnontieteiden opetusta vähemmän kuin muissa OECD-maissa.

Toiseksi Korhonen vaati tekniikan ammattilaisia sisäistämään ammatillisen ja eettisen vastuunsa, joka pitkäkantoisesta ja usein peruuttamattomastakin toiminnasta rakentuu.

Lisäksi hän toivoi naisten osuuden lisäämistä teknisillä aloilla. Nykyisin vain 20 prosenttia alan opiskelijoista on naisia.

– Naisia tarvitaan myös teknologian kehittäjiksi, ei vain soveltajiksi. Samalla he voisivat tuoda tekniikkaan inhimillisempiä arvoja.

Mila Engelberg

Uusavuttomia ufohavaintoja

Ihmiset ovat pähkäilleet taivaan outoja valoilmiöitä ja kappaleita jo vuosisatoja. Samojen vuosisatojen aikana ufotutkijat ovat kehittäneet keinoja erottaa hurahtaneitten houreet ja huijausyritykset "oikeista ufoista". Joka kymmenes havainto jää nykyisin vaille luonnollista selitystä.

– Havainnon tekijän eteisessä seisova kaljakoripino herättää yleensä epäluulot näyn oikeellisuudesta, ufoihin perehtynyt Lasse Ahonen kertoi Skepsis ry:n luennolla Voidaanko ufoilmiöitä tutkia? Porthaniassa 4.4.

Jos tutkimuksen päättää käynnistää mahdollisia näkökulmia on monta.

– Täytyy päättää, ollako teologi, fyysikko, psykologi vai sosiologi. Valitettavasti osa tapauksista kuuluu lääketieteen alaan. Naistutkimuskin on viime vuosina astunut kuvaan. On kauheaa sovinismia, että ulkoavaruuden olentoja sanotaan pieniksi vihreiksi miehiksi.

Ufotutkimus on Suomessa harrastelijapohjalla. Maassamme ei tiettävästi toimi yhtään päätoimista akateemista ufotutkijaa. Syykin on arvattava: apurahoja myöntävät tahot ovat tuskin aiheesta innoissaan.

Ufojen arvoitusten setvimistä haittaavat myös mitä omituisimmat lieveilmiöt.

– Kaikenlaisia huijareita on liikkeellä. Onneksi kukaan heistä ei ole pystynyt ainakaan Suomessa rahastamaan, Ahonen sanoo.

Uusavuttomuus ja valosaastekin vaivaavat. Kun maanjäristys pimensi Los Angelesin muutama vuosi sitten, monet ihmiset hämmästyivät taivaalta tavoittamaansa näkyä: tähtiä.

Arno Ahosniemi

Oma kieli, oma mieli

Maailman 5 000–10 000 kielestä vain 70:llä on maassaan virallinen asema. Suomessa asema on suomella ja ruotsilla, mutta kielivähemmistöjä on meilläkin useita. Oma kieli arkipäivän käyttövaraksi –seminaarissa 6.4. Säätytalolla asemastaan ja identiteetistään puhuivat ruotsin, venäjän, saamen, tataarin, romanikielen, viittomakielen ja jiddishin edustajat.

Vähemmistökielisyys voi vaikeuttaa yhteiskunnassa etenemistä. Vieraalla kielellä ajattelu ei ole helppoa, ja huonon koulumenestyksen takana saattaakin usein olla piilevä puolikielisyys, romaniasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja Outi Ojala epäili paneelikeskustelun avauksessaan.

Romaneille oma kieli on ollut kulttuurin ikiaikainen selviytymisväline, "salakieli", jota ei aina ole edes haluttu opettaa ulkopuolisille. Myös pastori Väinö Lindberg yleisön joukosta arveli, että oma kieli on romanikulttuurin keskeisin yhteisöllisyyttä luova tekijä yhteisen uskonnon ja maan puuttuessa.

Kaksoisidentiteetti oman ja suomalaisen valtakulttuurin jäsenenä on tuttu kaikille vähemmistöille. Suomalaisidentiteetin vahventuminen koetaan uhkanakin, sillä sulautumisvaara valtakulttuuriin on aina olemassa.

Paneelissa toivottiin valtaväestön miettivän, millaisia identiteettiongelmia äidinkielen ylläpitovaikeudet synnyttävät. Miltä tuntuisi, jos vaikkapa EU Euroopan "valtaväestöjen" nimissä alkaisi työntää suomen kieltä ja kulttuuria maailmankartalta?

Kieliseminaarin järjesti Euroopan vähemmän puhuttujen kielten toimiston Suomen jäsenyhdistys FIBLUL.

100 vuotta sitten

Ylioppilaskunnan Laulajat

antavat huhtik. 30 p. klo 8 i.p. Konsertin Yliopiston juhlasalissa.

Ohjelma:

1 Terve Suomeni maa Genetz

2 Laulaisinko? (uusi) Palmgren

3 Ota se kaunis kannel (uusi) (tenorisoolo) Melartin

4 Kevätsointuja Hannikainen

5 Me kasvamme Melartin

6 Helminauha (uusi) (baryt. soolo) Krohn

7 Onnelliset (uusi) Järnefelt

8 Hylkiön laulu (uusi) Palmgren

9 Enkö minäkin toivoisi (uusi) Merikanto

10 Metsän hartaus Genetz

11 Mieslaulu Genetz

Pääsylippuja à 3 mk. sekä ylioppilaille että pienempi määrä koululaisille à 1 mk. saadaan konserttipäivän aamuna, tiistaina t. k. 30 p. kello 10 alkaen ylivahtimestari Gillbergiltä yliopistolla.

Päivälehti 28.4.1901